Vauvamme on nyt yli kaksi viikkoa vanha. Aika on kulunut nopeasti, mutta samalla vauva tuntuu jo tutulta perheenjäseneltä. Kuluneiden viikkojen tunnelmaa voisi kuvata kolmella sanalla: väsymys, maito ja sohva.

Univaje on kertynyt, sillä jo ennen synnytystä valvoin öitä, ja sen jälkeen olen nukkunut vain lyhyitä hetkiä.

Vauva syntyi hieman etuajassa (rv35+5), joten hän oli pienikokoinen. Imetystä ja ruokintaa vahvistettiin pumppauksella. Alussa vauvaa ruokittiin kahden tunnin välein, mikä vei paljon aikaa. Pumppaaminen ja pullojen pesu veivät loput ajasta.

Olimme sairaalassa kuusi päivää. Kotiin päästyäni en ole ehtinyt levätä paljoa. Kotityöt ja muut lapset pitävät huolen siitä, ettei “nuku kun vauva nukkuu” -neuvo oikein toimi tässä talossa.

Kotiin jääminen on ollut sekä ihanaa että haastavaa. On mukavaa viettää aikaa vauvan kanssa ilman kiirettä, mutta toisaalta kaipaan arjen rutiineja ja aktiivisempaa elämää.

Parasta on ollut tutustuminen uuteen vauvaan ja se, miten hyvin isommat lapset ovat ottaneet hänet vastaan. He ovat olleet innokkaita hoitajia.

Henkinen toipuminen synnytyksestä on vaatinut aikaa. En ole kokenut suurta onnen tunnetta synnytyksen hetkellä, mikä on aiheuttanut harmaan olon. Onneksi tiedän, että tällaiset tunteet ovat normaaleja.

Sisarukset ovat suhtautuneet vauvaan eri tavoin. Kolmevuotias on innokas auttamaan ja hoitamaan, kahdeksanvuotias on neutraalimpi, ja esikoinen otti uutisen aluksi raskaasti, mutta on nyt innokas isoveli.

Vauvan neuvolakäynnillä saimme hyviä uutisia: paino on noussut ja voimme luopua lisämaidosta. Joka päivä tutustumme toisiimme enemmän ja olo alkaa normalisoitua.

By Lasse

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *