Suomi valmistautuu avaamaan rahapelimarkkinansa lisenssijärjestelmälle vuonna 2026. Hallituksen esityksessä (HE 16/2025) tuodaan selkeästi esiin tavoitteet: vähentää pelihaittoja, lisätä valvontaa ja tuoda lisensoimattomat peliyhtiöt virallisen järjestelmän piiriin.

Bonuksia rajoitetaan – ehkä liikaakin?

Uusi laki asettaa merkittäviä rajoituksia siihen, miten lisensoidut peliyhtiöt voivat käyttää bonuksia asiakashankinnassa ja -sitouttamisessa. Pelaajakohtaista räätälöintiä ei sallita, vaan kaikille on tarjottava sama bonus. Kierrätysvaatimuksille tulee selkeä katto: korkeintaan 5-kertainen kierrätys. Tämä on kevyempi kuin monilla nykyisillä kansainvälisillä sivustoilla, mutta samalla rajoittaa mahdollisuuksia erottua kilpailussa.

Lisäksi bonuksia ei saa antaa talletuksen yhteydessä – klassiset ”talleta 20 €, saat 20 €” -tarjoukset jäävät historiaan. Samalla kielletään täysin ilmaiset bonukset, kuten rekisteröitymisen yhteydessä jaettavat ilmaiskierrokset tai pelirahat. Eikä bonuksia saa myöskään perustaa tappioihin, joten cashback-bonuksetkin karsitaan pois.

Tämä herättää perustellun kysymyksen: milloin bonuksia ylipäätään saa enää antaa? Jos niitä ei voi jakaa talletuksella, tappioista eikä ilmaiseksi – jäljelle jää lähinnä teoreettinen mahdollisuus tarjota jotakin, mutta käytännön keinot ovat äärimmäisen rajalliset.

Samalla on kuitenkin hyvä huomata, että viime vuosina kierrätysvapaat kasinot ovat kasvattaneet suosiotaan Suomessa – eli sellaiset pelisivustot, jotka tarjoavat bonuksia ilman kierrätysvaatimuksia. Näille toimijoille uusi sääntely ei tule olemaan yhtä suuri haaste kuin niille, jotka ovat nojanneet monimutkaisiin bonusrakenteisiin.

Hyvä tarkoitus, mutta liialliset rajat?

Tarkoitus on kiistatta hyvä: suojella haavoittuvassa asemassa olevia pelaajia. Mutta kokemukset naapurimaasta Ruotsista osoittavat, että liiallisella sääntelyllä voi olla vakavia seurauksia.

Ruotsi otti oman lisenssijärjestelmänsä käyttöön vuonna 2019 ja rajoitti samalla bonusten tarjoamista niin tiukasti, että kasinot saavat tarjota vain yhden bonuksen per asiakas. Tämän seurauksena suuri osa pelaajista siirtyi pelaamaan ulkomaisille sivustoille, jotka eivät noudata Ruotsin lakeja mutta ovat vapaasti saatavilla netissä.

Tutkimusten mukaan jopa yli puolet Ruotsin nettipelaamisesta tapahtuu nykyään lisenssijärjestelmän ulkopuolella. Tämä ei ole pelkästään verotulojen menetys vaan myös kuluttajasuojan heikentyminen: lisensoimattomat sivustot eivät välttämättä noudata vastuullisen pelaamisen sääntöjä.

Suomi tasapainon edessä

Suomen lainsäätäjien tehtävä ei ole helppo. Toisaalta on välttämätöntä puuttua ongelmapelaamiseen ja estää bonusten käyttö keinona houkutella haavoittuvia ryhmiä. Toisaalta järjestelmän on oltava tarpeeksi kilpailukykyinen, jotta pelaajat pysyvät virallisesti lisensoitujen yhtiöiden asiakkaana.

Jos bonusrajoituksista tulee liian tiukkoja – tai jos ne eivät vastaa kansainvälisiä käytäntöjä – uhkana on, että Suomi kulkee Ruotsin jalanjälkiä. Pelaajat eivät katoa, mutta he siirtyvät sinne, missä rajoituksia ei ole.

Lisenssijärjestelmän menestys ei siis riipu vain valvonnasta ja rangaistuksista, vaan siitä, kuinka houkuttelevan vaihtoehdon se pystyy tarjoamaan kuluttajalle. Tasapaino sääntelyn ja kilpailukyvyn välillä on se avain, joka ratkaisee, jäävätkö suomalaiset pelaamaan valvotuille sivustoille – vai karkaavatko he rajoitusten tieltä verkon harmaalle puolelle.

Miksi monopolista luovutaan?

Suomi on pitkään pitänyt kiinni rahapelimonopolista, jonka puolustamista on perusteltu pelihaittojen ehkäisyllä ja kansanterveydellisillä syillä. Viime vuosina tämä malli on kuitenkin joutunut yhä suuremman paineen alle. Pelaajat ovat siirtyneet yhä enemmän ulkomaisille sivustoille, ja Veikkauksen markkinaosuus on supistunut selvästi alle 50 prosentin.

EU-oikeuden näkökulmasta järjestelmä, jossa vain yksi toimija saa tarjota rahapelejä, ei ole enää perusteltavissa, jos sen markkinaosuus on kadonnut ja valvonta pettää. Samalla valtiolta jää saamatta huomattavat verotulot, jotka voisivat kertyä lisenssimaksujen ja peliveron kautta.

Hallitus onkin todennut, että nykyinen monopoli ei enää toimi toivotulla tavalla. Uusi lisenssimalli on kompromissi, joka pyrkii yhdistämään kontrollin ja avoimen kilpailun: valvonta säilyy, mutta kenttä laajenee – kuitenkin reunaehdoin, joista bonusten rajoittaminen on vain yksi osa.