Oletko joskus kuullut kehotuksen keskittyä kehittämään omia vahvuuksiasi?

Tähän tunnutaan ohjaavan aika usein, kun puhutaan osaamisen kehittämisestä opiskelussa, työnhaussa, työssä oppimisessa tai elämässä ylipäätään — kannattaa keskittyä kehittämään omia vahvuuksiaan, ei jäädä vellomaan heikkouksiin. Ohje on hyvä ja hyvää tarkoittava, mutta voiko omien heikkouksien sivuuttaminen sulkea ovia mahdollisuuksilta?

Kehittymisen kannalta on tietysti hyvä tunnistaa omat heikkoudet ja vahvuudet, mutta vähintään yhtä tärkeää on pysähtyä miettimään, mitä niiden takana on — miksi ajattelen juuri tämän olevan minulle heikkous?

Voisiko tämä olla vahvuus? Onko näiden ajatusten taustalla joitain kokemusten myötä syntyneitä hyvää tarkoittavia, mutta rajoittavia uskomuksia tai uskomusrakenteita?

Kun ajattelee jonkin itsessä olevan piirteen tai tavan olevan heikkous, kuten esimerkiksi heikot sosiaaliset taidot, laulaminen tai kyky kirjoittaa sujuvasti, ihminen saattaa alkaa välttelemään tilanteita ja paikkoja, joissa näitä taitoja tarvitaan. Silloin saattaa vahingossa tulla sulkeneeksi ovia monilta hienoilta mahdollisuuksilta.

Mitä jos katsoisimmekin heikkouksia ja vahvuuksia samanlaisten lasien läpi, pitäisimme niitä yhtä arvokkaina? Vahvuuksien tavoin myös heikkoudet voivat olla askel lähemmäs omia haaveita. Niitä ei tarvitse kehittää, jos se ei tunnu mielekkäältä eikä niistä tarvitse pyrkiä eroon. Ne kannattaa pitää mukana matkassa ja tarpeen tullen antaa niille mahdollisuus kehittyä, sillä halutessaan heikkouksiaan on aina mahdollista kehittää.

Nyt kun olen kirjoittanut auki omia ajatuksiani heikkouksista ja vahvuuksista, mietin onko edes mielekästä puhua nimenomaan heikkouksista ja vahvuuksista.

Tiedetään, että ihminen voi halutessaan kehittää kykyjään lähestulkoon rajattomasti ja että nimenomaan oikeanlaisella harjoittelulla on tässä suuri merkitys, joten mitä jos puhuttaisiinkin taidoista, joista osaa on harjoitettu enemmän ja osaa vähemmän?

Voisiko pieni ajatusmaailman kääntäminen saada elämän, uuden oppimisen ja uralla etenemisen tuntumaan aavistuksen rennommalta, kun tietäisimme, että heikkoutemme ei tee meistä yhtään heikompia, vaan itse asiassa saattavatkin olla ovia mahdollisuuksiin, joiden olemassaolosta emme ehkä aiemmin edes tienneet?