Kuka ei muistaisi sitä aikaa, kun Matti Nykänen, tuo suomalaisen mäkihypyn kirkkain tähti, oli kaikkien huulilla? Mäkisankarin ura oli täynnä ylä- ja alamäkiä, nousuja ja romahduksia, mutta yksi asia oli varmaa: Matti ei jättänyt ketään kylmäksi. Hänen elämänsä oli kuin seikkailukirja, jota lukiessa vähän jännitti ja vähän nauratti, ja välillä saattoi ihan liikuttaakin. Ja kyllä, sitä kirjaa luki koko Suomi – ja miksi ei lukisi, kun siinä oli niin paljon tapahtumia ja käänteitä, ihan Hollywood-elokuvan ainekset.

Kuvittele vähän sitä mediahuomiota. Matti Nykänen tuli tunnetuksi jo nuorena miehenä, kun hän alkoi voittaa mäkihypyn suurkisoja toisensa perään. Hän oli lahjakkuus, aivan poikkeuksellinen sellainen. Ensimmäinen maailmanmestaruus tuli jo 19-vuotiaana Oslon MM-kisoissa 1982, ja siitä eteenpäin ura oli kuin yhtä suurta menestystarinaa. Ei ollut sellaista kisaa, jossa Matti ei olisi ollut ennakkosuosikki. Ihmiset rakastivat häntä – ainakin aluksi – koska hän oli niin aito, rehellinen ja lahjakas. Se oli sellaista aikaa, kun suomalaisia yhdisti sama innostus ja ylpeys.

Mäkisankarin nousu ja lasku

Matin ura mäkihyppääjänä oli jotain aivan uskomatonta. Kukaan muu suomalainen ei ole saavuttanut vastaavaa. Hän voitti neljä olympiakultaa, viisi maailmanmestaruutta ja neljä maailmancupin kokonaiskilpailua. Vähän niin kuin se olisi pitänyt nähdä omin silmin, jotta sen olisi uskonut, kun Matti liiteli ilmassa ja laskeutui kuin pehmeästi untuville suoraan voittoon. Hänen lempinimensä “Lentävä suomalainen” oli enemmän kuin ansaittu.

Mutta jos ura oli nousujohteinen, niin elämä sen jälkeen oli, no, vähintäänkin monimutkaista. Mäkihypyn lopetettuaan Matti kokeili monenlaista. Hän lauloi, kirjoitti kirjan, näytteli pienissä rooleissa ja esiintyi julkisuudessa ties missä yhteyksissä. Eihän hän osannut olla pois otsikoista. Ja se olikin se syy, miksi hän pysyi suosittuna, tai ainakin paljon puhuttuna, vuosikymmenestä toiseen.

Kohujen syklissä

Monet muistavat Matin ehkä parhaiten juuri näistä kohuista. Ne alkoivat jo uran aikana, mutta varsinaisesti ne ryöpsähtivät käsiin urheilu-uran jälkeen. Alkoholi ja ihmissuhdeongelmat olivat usein esillä mediassa, ikävä kyllä. Ne olivat niitä juttuja, jotka pitivät Matin ihmisten mielissä, vaikka ne eivät aina olleetkaan niitä positiivisimpia asioita. Se oli sellaista “sirkusta”, jossa julkisuutta saatiin vähän kaikenlaisista asioista.

Yksi tällainen tapaus, joka sai runsaasti mediahuomiota ja puhutti ihmisiä, oli tapaus, jossa Matti oli osallisena perheväkivaltarikoksessa vuonna 2004. Tuomiot seurasivat toisiaan, ja juttu pyöri lehtien sivuilla pitkään. Matti Nykänen tuomittiin tuolloin muun muassa vaimonsa pahoinpitelystä vankeuteen. Tämä tietysti loi negatiivista julkisuutta, ja ihmiset olivat järkyttyneitä. Se oli aikaa, jolloin Matin maine koki pahan kolauksen, ja monet tunsivat pettymystä idolinsa käytöksestä. Mutta silti, tai ehkä juuri siksi, ihmiset puhuivat hänestä. Hän oli vähän kuin kansallisomaisuus, hyvässä ja pahassa.

Yksi Matin klassikko-sitaateista, joka kuvastaa ehkä hänen elämänfilosofiaansa parhaimmillaan, on peräisin eräästä haastattelusta 1990-luvun lopulta, kun häneltä kysyttiin hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan ja hankaluuksista:

“Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!”

Tuo lause, se jäi elämään. Se kertoi jotakin siitä sinnikkyydestä ja positiivisesta asenteesta, joka Mattilla oli jopa silloin, kun elämä heitti eteen kaikenlaista. Se oli tyypillistä Mattia – vähän kömpelö, mutta syvä ja toiveikas. Ja joku saattoi jopa löytää sieltä omat elämänohjeensa.

Elämä uran jälkeen ja hautahaku

Matti Nykänen kuoli helmikuussa 2019, vain 55-vuotiaana. Hänen poismenonsa oli suuri uutinen ja kosketti monia suomalaisia syvästi. Muistotilaisuuksia ja kunnianosoituksia järjestettiin, ja hautahaku varmasti kuumeni, kun ihmiset etsivät tietoa hänen viimeisistä leposijoistaan. Vaikka hänen elämänsä oli täynnä myrskyjä, hänen urheilu-uransa saavutukset ja se, että hän oli niin ainutlaatuinen ja suomalainen hahmo, jäivät elämään. Hän asui Jyväskylässä, kunnes siirtyi ajasta ikuisuuteen, jättäen jälkeensä tarinan, joka varmasti herättää tunteita vielä pitkään.